Lukijan mielipide: Paikalla – på plats, mutta ei äänessä

Kirjoittaja pohtii jäsenkokouksen merkitystä, peruskirjauudistusta ja partiovaikuttamista osallistuessaan ensimmäistä ja ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa Suomen Partiolaisten – Finlands Scouter ry:n jäsenkokoukseen.

Tiina Varhee

|

| Kuva: Sampo Syrjämäki

Osallistuin ensimmäistä kertaa jäsenkokoukseen piirini delegaattina ja päällimmäiset fiilikseni ovat hämmentyneitä ja hieman pettyneitäkin. En kokenut kokoustunnelmaa kuin paikoittain innostavana, enemmänkin tunnelma oli lempeän painostava.

Kokouksessa käsiteltiin partion peruskirjauudistusta, joka kuuluu ohjelmauudistusprojektin ensimmäiseen osaan. Edellisen peruskirjauudistuksen aikana istuin partioneuvostossa, ja olikin silmiä avaavaa seurata nyt samankaltaista prosessia tavallisena partiojohtajana. Nimensä mukaisesti peruskirja on partion toimintaa määrittelevä dokumentti, perusta, joka määrittelee ja asettaa perustukset suomalaiselle partiotoiminnalle. Se sisältää partiolupauksen, tunnuksen, partioihanteet, partiomenetelmän ja kasvatustavoiteet. Kuulostaa kuivalta, mutta tuo dokumentti ohjaa toimintaamme paljon taustalla, että sen avaamisen pitää suhtautua hartaudella. Nyt jäsenkokouksessa päätettiin hyväksyä luonnos uudeksi peruskirjaksi, joka sisältää päivityksiä partiomenetelmään, kasvatustavoitteisiin ja nostaa vaeltajaikäkauden ikärajaa. Ohjelmauudistus -projekti osallisti laajasti jäsenistöä keväällä laatimalla kyselyn, ja keskustelua päivityksestä on käyty SP:n eri valiokunnissa, sekä vierailemalla piirien kevätkokouksissa. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirileiri Kimarallakin oli ohjelmauudistuksen esittelypiste, jonka lisäksi piirimme erikoisuutta piirineuvostoa on käyty tapaamassa. 

Jäsenkokoukseen valmistautuessa alkoi kalvamaan tunne, että etenemme liian nopeasti uudistuksen kanssa, vaikka uudistuksessa ei ollutkaan mitään vikaa. Koostin keskeiset tapahtumat aikajanalle: 

  • toukokuussa SPH on hyväksynyt uuden peruskirjaluonnoksen maailmanjärjestöjen kommenttikierrokselle
  • syyskuussa peruskirjaluonnos on julkaistu Ohjelmauudistusprojektin blogissa 
  • lokakuussa partioneuvosto on antanut siunauksensa, eli lausunnon jäsenkokoukselle, jossa hallituksen esitystä kannatetaan
  • marraskuussa jäsenkokouksessa hyväksytty uusi versio peruskirjasta. Hyväksynnän jälkeen uusi peruskirja on voimassa. 

Peruskirjan päivitykseen on käytetty järjestössämme siis kuusi kuukautta, joka sisältää kesäkauden. Lienee perusteltua kysyä, kuinka monella partiolaisella on ollut mahdollisuus ensinnäkin nähdä hallituksen esitämä luonnos uudesta peruskirjasta, ja esittää siitä kantansa? Onko meillä tämän uudistuksen kanssa tosiaan näin kiire? 

Jäsenkokoukseen valmistautuessamme Päpan delegaatiossa kävimme aiheesta monipuolisen keskustelun. Delegaatiossamme nousi huoli, että partiomenetelmän otsikot eivät ole tarpeeksi yksiselitteisiä, ja päädyimme ensin tekemään muutoesityksen, jolla otsikoita tarkennettaisiin väärinkäsitysten välttämiseksi. Tämän jälkeen nousi kuitenkin huoli siitä, että muutosesityksemme tarkoittaisi uutta maailmanjärjestöjen kommenttikierrosta, jonka aikataulusta ei ollut tietoa, joka hidastaisi koko ohjelmauudistusprojektia. Päädyimme vetämään muutoesityksemme pois, mutta tekemään ponnen, jossa toivoimme, että seuraavan kerran peruskirjaa päivittäessä kiinnitettäisiin enemmän huomiota jäsenten osallistamiseen ja pyysimme harkitsemaan vaikuttamista maailmanjärjestöjen prosessiin. Tämä koettiin kokousväen parissa hyökkäävänä, ja SPH:n suunnalta pidettiin puheenvuoro, jossa toivottiin, että jos joku hiertää, asiat otettaisiin aiemmin esille. 

Koin asiakohdan käsittelyn aikana merkittävää ulkopuolisuutta, koska annettiin ymmärtää, että en tiedä tarpeeksi aiheesta ja siksi mielipiteelläni ei olisi merkitystä. Tunne oli sinänsä ihan luonnollinen, koska en ole osallistunut valmistelutyöhön, vaikka delegaattina kävinkin läpi partioneuvoston kokousmateriaalit ja tallenteet sekä ohjelmauudistusprojektin sivuston, sisältäen esimerkiksi 15 blogitekstiä. En tiedä, miten olisin voinut valmistautua asiaan paremmin, joka mielestäni vesittää jäsenkokousdelegaation idean. Jos delegaatin täytyy käytännössä kuulua partioneuvostoon, piirihallitukseen tai muuhun pestiin SP:ssä, jossa pääsee mukaan valmisteluun, ei ole järkevää perustaa erillistä delegaatiota jäsenkokoukseen, koska yksittäinen partiojohtaja ei voi vaikuttaa delegaation kautta. 

Ymmärrän hyvin, että jäsenkokouksen tarkoitus on tehdä lopulliset päätökset isoista muutoksista.
Meidän pitäisi kuitenkin pohtia, palveleeko nykyinen hallintorakenne tarkoituksiamme. Meillä on partioneuvosto, jossa jokainen A-jäsen (kansankielellä piirit ja FiSSc.) on edustettuna. Peruskirjan käsittely on esimerkki juuri tällaisesta “päätöksestä”, johon ei kuitenkaan ollut kokouspaikalla enää mahdollisuutta vaikuttaa.

Osa ulkopuolisuuuden kokemusta väritti myös Pääkaupunkiseudun Partiolaisten delegaatiokäytäntöihin liittyvä haaste. PäPassa on käytössä yhden vuosikokouksen malli, joka järjestetään sääntöjen mukaan loka-marraskuussa. Tänä vuonna Päpan delegaatiolle, joka sisältää 23 varsinaista ja muutama varajäsen jäi työskentelyaikaa muutama viikko. Se on liian vähän aikaa perehtyä jo keväällä alkaneeseen asioiden valmisteluun, siitä käytyyn keskusteluun ja vielä yhteisen kannan muodostamiseen. Tällä mallilla voisi kuvitella, että haluttaisiin laajemmin A-jäsenistön ääntä kuuluviin sellaisiltakin henkilöiltä, jotka eivät ole aktiivisesti partion päätöksenteossa mukana.

Käytännössä työskentelyssä ei ole kovinkaan paljon järkeä, koska delegaatioon on väistämättä valittava henkilöitä, jotka eivät kuulu piirihallitukseen tai partioneuvostoon, jolloin he ovat SP:n valmistelun ulkopuolella. Haastaavaa näiden pestien haltijoille olisikin siteerata esimerkiksi laajennetuissa valiokunnissa käytyjä keskustelua tai partioneuvoksien työstöjä. Peruskirjan tapauksessa julkisesti saatavilla olevaa keskustelua oli kuitenkin hyvin vähän, jos laisinkaan, joka hankaloitti oman mielipiteen muodostamista, ja lisäsi jo pohdittujen asioiden toistamista. Käydessäni läpi julkisesti saatavilla olevia materiaaleja, ne herättivät oikeastaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. 

Koen, että oikeasti jäsenkokouksessa olisi ollut hankalaa vaatia muutosesitystä niillä tiedoilla, mitä delegaattina minulla oli. Tunnetta vahvisti myös jo ennen kokousta alkanut viestintä uudesta menetelmästä, ja esimerkiksi kokouksessa asiakohdan aluksi esitetty video, joka oli tehty kuin asia olisi jo päätetty. Tämäkin toimintatapa saa kysymään, milloin olisi ollut mahdollista vaikuttaa tähän asiaan? Tarvitsemmeko oikeasti jäsenkokousta muuhun kuin henkilövaaleihin? Miksi brändäämme jäsenkokouksen vaikuttamisen paikkana, jos siellä on tarkoitus vain kumileimata asioita? 

Lopuksi haluan mainita, että henkilökohtaisesti minulla ei ole jäsenkokouksen päätöksiä mitään vastaan. Partioliikkeemme on seuraavat kaksi vuotta hyvissä käsissä nyt valittujen ansioituneiden ja pätevien johtajien toimesta. Peruskirjasta kokous äänesti, ja Finnjamboreen järjestelyiden aloittamisesta käytiin keskustelua, kuten partiodemokratiaan kuuluukin. Kokousjärjestelyt perehdytyksineen olivat erinomaiset, kiitos siitä SP:n toimiston väelle. Kirjoittamani kokemukset ovat omiani, eivätkä edusta esimerkiksi koko Päpan delegaation mielipidettä. 

Linkit mainittuihin aineistoihin:
PäPan kannanotto peruskirjaan (ja seikkaperäisempi kuvaus keskustelun kulusta): https://papa.partio.fi/ajankohtaista/paakaupunkiseudun-partiolaiset-kannattavat-uudistetun-peruskirjan-hyvaksymista/ 

PäPan ponsi-ehdotukset: https://papa.partio.fi/ajankohtaista/paakaupunkiseudun-partiolaiset-ehdottaa-jasenkokoukselle-neljaa-pontta/

Partioneuvoston materiaalit:
https://www.partio.fi/partioneuvosto 

Jaa artikkeli somessa:


Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita:
, , , ,

Ilmoita virheestä jutussa

Viimeisimmät kommentit:

3 vastausta artikkeliin “Lukijan mielipide: Paikalla – på plats, mutta ei äänessä”

  1. Muutaman kerran osallistunut

    Erittäin hyviä nostoja. Erityisesti se ettei muutosehdotuksia yleisesti haluta, perusteluna pitkät valmistelut ja, että on jo osallistuttu tarpeeksi.

    Ei ole järkeä tuoda päätettäväksi asioita ellei niihin voi vaikuttaa. Se on pelkkää kulissia ja ajan tuhlausta.

    Peruskirjan muuttaminen ei pitäisi olla sellainen asia jossa kiirehditään. Vaihtoehtona olisi ollut esim järjestää ylimääräinen jäsenkokous ensi vuonna.

  2. Nimetön

    Joo, tää ois hyvä, että kaikki A-jäsenet valitsisi delegaattinsa jo keväällä. Sitten kaikki delegaatiot pääsisi paremmin valmistautumaan kokoukseen.

  3. ?

    Voisiko PäPa muuttaa käytäntöään ja valita delegaation vaikka kevään piirineuvostossa?

Vastaa

Saattaisit olla kiinnostunut