Tässä kolumnisarjassa annamme palstatilaa partiojohtajille, jotka ovat hakemassa Suomen Partiolaisten johtotehtäviin. Niko Sjöholm on ehdolla Suomen Partiolaisten hallituksen aluetyöstä vastaavaksi jäseneksi vuosille 2025-2026.”Hei, Niko Sjöholm täällä! Olen ehdolla Suomen Partiolaisten hallitukseen aluetyöstä vastaavaksi hallituksen jäseneksi. Tässä kolumnissa haluaisin jakaa ajatuksiani keskusjärjestömme aluetyöstä kuvitteellisen partiolippukunta Murmeleiden näkökulmasta katsottuna.”
Niko Sjöholm
|
| Kuvat: Niko Sjöholm, Jorge Romualdo
Omaan vankan lippukuntatoimijan taustan ja siksi ymmärränkin valtavan hyvin lippukuntien näkökulmia partion uudistuksiin ja siihen, millaisella ajatusmallilla useat lippukuntatoimijat toisinaan menevät eteenpäin partioarjessa.
Usein lippukunnissa ajatukset pyörivät arjen toiminnassa ja sen pyörittämisessä, jolloin mikä tahansa uusi asia saatetaan kokea nykytilaa uhkaavana ja johtajia kuormittavana. Tämä on ihmiselle hyvin luonnollinen reaktio, etenkin jos nykytilanteen koetaan olevan hyvä. Mutta minäpä väitän, että lippukuntamme voisivat toimia entistä paremmin ja niiden saama tuki voisi olla entistäkin laadukkaampaa.
Eräs suurimmista asioista, joka meidän tarvitsee saada muutettua, jotta saamme Suomen Partiolaisten aluetyön ja etenkin lippukuntien tukemisen toimimaan, on se, että meidän tarvitsee päästä eroon siitä syvään pinttyneestä asenteesta, että ”Ne siellä ÄsPeessä päätti tätä ja tota, no mutta me täällä lippukunta Murmeleissa tiedetään paremmin!”
Tässä asenteessa piileekin tämän kolikon kaksi puolta: Suomen Partiolaiset haluaa pystyä auttamaan ja tukemaan lippukuntiaan, mikä voi näyttäytyä kentälle turhana ”paapomisena”. Vastaavasti lippukunnissa tietenkin tiedetään se heidän oma toimintaympäristönsä kaikkein parhaiten, mikä omalla tavallaan oikeuttaa siihen asenteeseen, että ”Me tiietään paremmin kuin ne siellä ÄsPeessä.”
Mutta kun sen ei tarvitsisi olla niin. Me voisimme yhdessä tehdä töitä sen eteen, jotta partio olisi entistäkin parempi harrastus. Lippukuntien saadessa tarvitsemaansa tukea, joka auttaa esimerkiksi partiolippukunta Murmeleita toimimaan omalla alueella entistäkin timanttisemmin, olisi partion tila koko Suomessa paljon paremmalla tolalla ja näkyisimme hienona ja houkuttelevana harrastuksena aivan kaikille lapsille ja nuorille.
Meidän pitää murtaa se ajatuksen tasolla oleva muuri, jossa keskusjärjestö ja lippukunnat kolahtavat vastakkain, lopettaa vastakkainasettelu ja päästä lopputulokseen, jossa SP:n tarjoama tuki pääsee perille, jotta lippukunnat voisivat entistä paremmin. Kun saamme yhteistyön kuntoon ja pääsemme eroon turhasta kyräilystä, olemme paremmassa pisteessä, kuin missä olemme tällä hetkellä.
Suomalaiseen luonteeseen kuuluu se, että yksin on pärjättävä, eikä apua missään nimessä kehdata pyytää, vaikka sitä tarvittaisiin. Vaikka lippukunta Murmeleiden lippukunnanjohtaja Antero tietäisi tasan tarkkaan, että heidän lippukuntaansa ovat jo viimeiset kymmenen vuotta pyörittänyt ne samat neljä johtajaa, joilla alkaa olla veto jo hieman pois, ei Murmeleiden lpkj siltikään halua pyytää apua.
Vaikka sitä apua olisi tarjolla niinkin helposti kuin ottamalla yhteys omaan piiriin, tai edes naapurilippukunta Päästäisiin. Mutta Anteroa estää se takaraivossa tykyttävä tunne ”Yksin on pärjättävä”, eikä hän kehtaa pyytää apua. Tämä tunne pitäisi tunkea hiiteen ja pyytää sitä apua, sillä jos aina vain sanomme että meidän lippukunnalla menee tosi hyvin, vaikka todellisuudessa avun tarve olisi suuri, ei tarvittava apu löydä perille.
Haluan, että uskallamme näyttää heikkoutemme ja pyytää apua, kun me sitä tarvitsemme, sillä yksin ei tarvitse pärjätä. Yhteistyössä piilee partion vahvuus.
Lisää tietoa minusta ehdokkaana ja ajatuksiani partiosta pääsee lukemaan Partioblogissani osoitteessa: partioniko.blogspot.com.
Aidosti moninaista partiota kaikille!
-Niko
Jaa artikkeli somessa:
Viimeisimmät kommentit:
3 896 vastausta artikkeliin “Kolumni: ”Ne siellä ÄsPeessä””
-
Allora, premessa — seguo Crazy Time da un paio d’anni, senza grandi pretese, e la cosa che mi e rimasta addosso non e il giro della ruota ma il contorno. Due righe per chi arriva ora: e un game show di Evolution, 54 settori sulla ruota dove trovi 1, 2, 5, 10 piu i quattro bonus: Coin Flip, Cash Hunt, Pachinko e il bonus che da il nome al gioco. Sopra c’e Top Slot, che abbina moltiplicatore e settore.
La mia abitudine e tenere aperta una pagina di statistiche prima di gioco. Tipo l’elenco delle ultime uscite, quanti spin manca un bonus, quante volte e girato il 10 nelle ultime cento mani. Attenzione pero, e lo scrivo perche all’inizio ci credevo: lo storico non predice nulla. Ogni giro e indipendente, il ritorno teorico gira sul 95-96% in base al settore e finisce li. Se Pachinko non esce da 80 giri non significa che e ”carico” — e la fallacia del giocatore, pura e semplice.
Quindi a che serve? Boh, onestamente per disciplina mia, non per previsioni: mi aiuta a capire quanto sto giocando e capisco quando e ora di chiudere. Se volete farvi un’idea di come si leggono queste tabelle, uso crazy tike stats che tiene lo storico aggiornato senza troppi fronzoli. Prendetelo come uno strumento di lettura, non come un sistema.
Le bonus game sono il motivo per cui il gioco regge. Cash Hunt dove spari al bersaglio e un casino totale e la scelta della casella e puro caso, Pachinko con il raddoppio sa diventare lunga, Coin Flip e la piu rapida. Il lato che mi pesa e il ritmo: l’attesa tra gli spin e lunghetta e in mobile, con la connessione dei treni italiani, ti perde il video a meta bonus. A me e capitato piu di una volta e non e piacevole.
Chiudo con la parte noiosa ma importante: giocate solo su operatori con licenza ADM. Qui in Italia i tavoli di Crazy Time sono gli stessi di Evolution, pero la differenza la fa l’operatore. Girano siti senza concessione e poi ci sono i problemi. Il dealer e una persona vera e la ruota e fisica, su questo nulla da dire, pero il banco mantiene il suo vantaggio sempre. Tenete basso, segnatevi quanto spendete, e se le statistiche vi stanno facendo inseguire un bonus, chiudete la pagina.
Vastaa