Viljami ”Viltsu” Lampilinna|
| Kuva: Eeva Helle
Uutisoivat sitten, ja täyttivät sosiaalisen median siihen perään, jostain kyselytutkimuksesta, johon vastanneista nuorista miehistä neljännes ja kaikista miehistä viidennes oli sitä mieltä, naiset voivat itse ”ansaita” kohtaamansa väkivallan. Toiset sitten siihen, että mistä tällainen vastaajajoukko oli kaivettu kasaan, miten kyselytutkimuksen luotettavuus on varmistettu ja sen sellaista. Enempää en jaksanut seurata. Jotkut vaativat, että pitäisi jakaa somessa jotain kuvia ja olla tiedostava asian suhteen. En minä sellaista, ei ole aikaa pyöriä somessa. On tärkeämpiäkin juttuja.
Kai minä sitten kuitenkin ajattelin, että jokin itu tässä nyt on, kun algoritmi näin terhakasti tätä asiaa minullekin syöttää, ja myönnän, että siinä se onnistui. Moninkertaistin tyypillisen ruutuaikani Instagramissa kertaheitolla, kun avasin aiheesta keskustelun parin mielestäni varsin rakentavalla tavalla asiaa lähestyneen naisen kanssa. He olivat onnistuneet näkemään kyselytutkimuksen taakse, eivät olleet kompastuneet sen luotettavuudesta ja menetelmistä kiistelemään ja olivat huolissaan samasta asiasta kuin minä. Pojat, perkele.
Tosin he olivat sivistyneitä – puhuivat ennaltaehkäisystä, tunnekasvatuksesta, sen sellaisesta. En minä helposti voi sellaista ymmärtää, olenhan kasvanut turkulaisessa lähiössä. Onneksi äiti sentään tajusi laittaa minut keskustaan paremman väen keskelle kouluun ja partioon. Niin, poikapartioon. Pojan, perkele.
Poikalippukunnassa on aivan omanlaisensa ympäristö pojille. Yksittäisiä naisia mahtuu joukkoon, yleensä sinne nuorempien ikäkausien päätyyn mukaan, hyvässä yhteishengessä muiden miespuolisten partiojohtajien kanssa. Mutta ne tärkeät vuodet, ne, joissa pojista pitäisi koulia miehiä, ne ovat oman kokemukseni perusteella ryyditetty täyteen sitä, minkä joku ulkopuolinen tarkastelija tuomitsee juurisyynä edellä mainitun kyselytutkimuksessa ilmeneville asenteille. Ja kyllä, kaikki ne lieveilmiöt tupakin polttelusta aivan vihoviimeisiin huimapäisiin oivalluksiin kuuluivat
repertuaariin. Pojat perkele.
Olisiko siellä kuitenkin pintaa raaputtamalla löydettävissä jotain, josta tulee pitää kiinni juuri tässä ajassa? Muistan, kuinka jokunen vuosi sitten jotkut olivat huolissaan poikapartion pelastamisesta. Se taisi olla jonkinlainen hätähuuto maailman muutoksen ja partion sen myötä ottaman polun sijasta metsään samoilemaan jääneiltä. Partaani naureskelin hieman minäkin silloin, ettäkö poikapartio kaipaisi pelastamista? Pojatko? No perkele.
Pojille on annettava jotain muuta kuin jatkuvaa viestiä siitä, että he eivät kelpaa, he eivät osaa, he eivät kykene, he eivät osaa puhua oikeilla termeillä, heitä ei kiinnosta, heistä ei tule mitään. Ilmankos kaikki pennin Jordan Petersonit ja Andrew Tatet saavat pojilta kaistatilaa, jos he ovat ainoat, jotka heihin valavat uskoa ja luottamusta. Mitä oikeasti tarvitaan, on lisää poikapartiota. Lisää tilaa pojille olla poikia, poikien näköistä toimintaa ja nimenomaan poikien omaa toimintaa. Tarvitaan roolimalleja, seikkailua, turvallista paikkaa epäonnistua ja kokeilla miehuutta ilman pelkoa, että joku tulee nillittämään jostain toksisesta maskuliinisuudesta. Pojille, perkele.
Sosiaalisen median ohimenevän huutelun sijasta onkin aika ottaa käyttöön partiolaisten supervoima. Ei, en tarkoita yhdellä tulitikulla nuotion sytyttämistä tai partiomenetelmän kouluttamista käyttäen vain kolmea käpyä ja kahta keppiä. Tarkoitan toimeen tarttumista. Suosittelenkin lämpimästi kaikkia lukijoita tekemään sen, minkä jo Sir Robert Stephenson Smyth Baden-Powell kehotti meitä kaikkia tekemään ja samalla sattui sysäämään liikkeelle maailman suurimman ja vaikuttavimman nuorten liikkeen: ”Tartu poikaan ja tee pojasta mies.” Ettei pojasta tule itse perkele. Tai joskushan sitäkin tarvitaan, mutta silloinkin paikan päällä tai pojan mielen sopukoihin iskostettuna muistikuvana pitää olla joku, joka voi tarvittaessa pysäyttää edessä häämöttävän katastrofin toteamalla painokkaasti ja r-kirjainta juuri sopivasti venyttäen ”Pojat perkele!”
Jaa artikkeli somessa:
Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita: Partiomaailma
Viimeisimmät kommentit:
6 287 vastausta artikkeliin “Kolumni: Pojat perkele!”
-
Thank you for your sharing. I am worried that I lack creative ideas. It is your article that makes me full of hope. Thank you. But, I have a question, can you help me?
-
crazy_lfkr
Boh, non so se capita anche a voi ma — gioco a Crazy Time da tipo un anno e mezzo, piu per curiosita che altro, e la cosa che mi ha preso di piu non e tanto la ruota in se ma tutta la parte di numeri. Se qualcuno non lo sa: e un live game show firmato Evolution, 54 settori sulla ruota dove trovi 1, 2, 5, 10 e i quattro bonus: Coin Flip, Cash Hunt, Pachinko e il bonus che da il nome al gioco. Sopra c’e Top Slot, che e quella che puo raddoppiare o moltiplicare il settore.
Quello che faccio io e aprire una tab con le statistiche prima di guardo il tavolo. Cose tipo le ultime uscite, quanti spin manca un bonus, quante volte e girato il 10 nelle ultime cento mani. Attenzione pero, e lo scrivo perche all’inizio ci credevo: quei numeri non ti dicono niente sul prossimo spin. Ogni spin e a se, l’RTP sta intorno al 95-96% a seconda della puntata e basta. Se Pachinko non esce da 80 giri non significa che e ”carico” — quella e la classica trappola mentale.
Allora perche le guardo? Onestamente per disciplina mia, non per previsioni: mi aiuta a capire quanto sto giocando e capisco quando e ora di chiudere. Se vi interessa vedere come si impostano quei dati, io mi appoggio a statistiche cresy dove trovo cronologia e ritardi in ordine senza fronzoli. Vedetelo come un diario, non come un oracolo, non come una formula.
Le bonus game secondo me sono il vero cuore della cosa. Cash Hunt con i 108 moltiplicatori coperti e caotica e la scelta della casella e puro caso, Pachinko con il raddoppio sa diventare lunga, Coin Flip e la piu rapida. La cosa che mi infastidisce un po’ sono i tempi morti: tra un giro e l’altro passa tanto tempo e se giochi da mobile con la linea ballerina ti perde il video a meta bonus. A me e capitato piu di una volta e da fastidio.
Cosa che ripeto sempre: solo concessionari ADM. In Italia i tavoli di Crazy Time sono gli stessi di Evolution, ma il discorso cambia su chi ti tiene i soldi. Girano siti senza concessione e poi ci sono i problemi. Il croupier dall’altra parte e reale e la ruota gira davvero, questo si, ma la ruota non ti deve niente. Giocate poco, tenete il conto, e se le statistiche vi stanno facendo inseguire un bonus, chiudete la pagina.
-
I don’t think the title of your article matches the content lol. Just kidding, mainly because I had some doubts after reading the article.
-
Vastaa