Antto Hautamäki
|
| Kuva: Mari Lehtisalo
Meidän partiolaisten on ajoittain syytä miettiä suhdettaan luontoon ja kestävään kehitykseen.
Esimerkiksi oman lippukunnan leirialueella käytetään valtaosin fossiilivapaata energiaa leirien ruuanvalmistuksessa ja saunan/kämppien lämmityksessä. Veikkaan myös, että valtaosin lippukunnat uudelleen käyttävät monet leireillä tarvittavat välineet. Tässä kohdassa varsinkin kattojärjestöllä Suomen Partiolaisilla olisi opittavaa omissa tapahtumissaan. Muistelen että monilla Suomen Partiolaisten suurleireillä tai Johtajatulilla on ollut aina vaan sama materiaalien hiilijalanjälki…
Mitä tapahtui SP:n Hiilikädenjälki –ajattelulle? Termi Hiilikädenjälki lanseerattiin muutama vuosi sitten, mutta viestinnästä ainakin omassa kuplassani se on hävinnyt täysin, vaikka hiilikädenjälki olisi tarjonnut hurjat mahdollisuudet positiivisen luontosuhteen rakentamiseen!
Positiivisen luontosuhteen rakentaminen on näinä päivinä hyvin tärkeää. Minusta on myös hyvin tärkeää, että suurin osa partiolaisista voisi allekirjoittaa SP:n tekemät ratkaisut, vaikka ilmastopolitiikan osalta eikä myöskään uhkakuvien maalailu ei ole mielestäni partion tehtävä. Seuraamani ammatti-ilmastotieteilijät antavat myös toivon näköaloja tässä ajassa, kuten vaikka esimerkiksi ilmastoasiantuntija tutkija, dosentti Tero Mustonen joka on viestittänyt vanhalle lippukunnalleen että ”tulevaisuutta ei ole vielä lukittu”.
Tero Mustonen on vanha Kalevan Karhujen jäsen. Hänet palkittiin 24.4.2023 ympäristöalan ”Nobelina” tunnetulla Goldman-palkinnolla Yhdysvalloissa. Palkinto jaetaan vuosittain ja sitä pidetään maailman merkittävimpänä ympäristöpalkintona.
Jaa artikkeli somessa:
Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita: Partiomaailma
Vastaa Peruuta vastaus